Kuvitellaan hetki, että sinulle tarjottaisiin mahdollisuutta pelata aivan uudenlaista virtuaalitodellisuuspohjaista roolipeliä.
Pelissä sinä aloitat kohdussa ja jonain päivänä synnyt. Et muista mitään tästä todellisuudesta, etkä siis tiedä yhtään mitään, kun aloitat uuden elämäsi pelissä. Pikkuhiljaa kasvat pelissä nuoreksi ja aikuiseksi. Peli tuntuu sinulle täysin aidolta, ja elät siellä vaiheikkaan ja täyden elämän, kunnes kuolet.
Sinä tiedät tämän ennen kuin aloitat pelin. Tiedät, että tulet syntymään pelissä täysin uuteen elämään, totaalisen tietämättömänä siitä, että kysymys on pelistä ja mitä on pelin ulkopuolella.
Tiedät myös, että pelin aikana et voi koskaan saada tietää olemassaolosi todellista luonnetta. Ainoastaan elämäsi päättyessä pelissä palaat takaisin omaan kehoosi tässä todellisuudessa ja tulet muistamaan kaiken mitä nytkin sekä tietenkin kaiken mitä koit pelissä.
Olet myös erityisen tietoinen siitä, että ollessasi pelissä olet käytännössä koomassa tässä todellisuudessa. Aito kehosi makaa sängyssä, ja olet yhteydessä peliin suoralla aivojen ja tietokoneen välisellä rajapinnalla havaitsematta yhtään mitä kehossasi tai sen ympärillä tapahtuu. Samaan aikaan kehosi pelissä on sinulle niin aito kuin keho voi olla.
Aika pelissä kuluu nopeammin kuin täällä, mutta silti tyypillinen peli kestää niin kauan meidän ajassamme, että täällä olevaa kehoasi ravitaan, harjoitetaan ja huolletaan sinun puolestasi, jotta se ei tarpeettomasti heikkene tai sairastu pelin aikana. Et kuitenkaan voi olla missään yhteydessä täällä eläviin perheenjäseniisi tai ystäviisi pelin aikana.
Todennäköisesti myös osa perheestäsi tai ystävistäsi on mukana pelissä myös, sillä peli on luonnollisesti massiivisen monenpelattava.
Et tietenkään tunnista heitä pelissä, eikä kukaan heistä tunnista sinua, sillä kukaan teistä ei muista oikeasta elämästään mitään. Jokainen teistä elää kokonaan uutta elämää, kenties hyvinkin erilaisia kuin alkuperäiset elämänne.
Ehkä kuitenkin tutustutte pelissä, ja palattuanne tähän todellisuuteen voitte verrata kokemuksianne ja oivalluksianne. Kenties tapaat pelissä myös uusia ihmisiä, joiden kanssa teistä saattaa tulla ystäviä myös pelin jälkeen.
Hyvin moni meistä varmasti kokeilisi sellaista peliä, varsinkin jos elämäntilanne sellaisen sallii. Moni meistä haluaa varmasti pelata peliä useamminkin, mutta todellinen elämämme olisi silti täällä.
Silti todellisen elämämme lisäksi voimme elää pelin avulla jopa kymmeniä tai satoja uusia ja toisistaan erillisiä elämiä, jotka voivat sijoittua eri maailman aikoihin ja kolkkiin. Pelissä koettujen elämien lähtökohdatkin voivat olla toisistaan hyvin erilaiset - yhdessä elämässä joku voi olla köyhä ja syrjitty nykylännessä, toisessa rikas ja etuoikeutettu antiikin Roomassa, kolmannessa merirosvo löytöretkien Karibialla, ja niin edelleen.
Pelin maailma voi siis olla historiallinen simulaatio tästä omasta maailmastamme, alkaen kenties ihmiskunnan aamunkoitosta tai jopa kauempaa, aina universumin alusta saakka. Ehkä ennen ihmiskunnan nousua olemme pelanneet peliä muina eliöinä, ja ehkä teemme joskus niin yhä edelleen. Kenties pelimaailman kehittyessä voimme pelata myös tekoälyinä ja robotteina, jos sellaisille kehittyy pelissä kyky kantaa tietoisuuksiamme.
Ja jos pelaisit tällaista peliä, niin millä tavalla haluaisit pelata sitä? Olisiko sinulla jokin henkilökohtainen syy tai tarkoitus ylipäätään aloittaa peli, mitä haluaisit sillä saavuttaa? Vain viihdettäkö, vaiko myös jotain syvällisempää?
Entä miten haluaisit vaikuttaa ympäristöösi pelin sisällä, muistaen että pelissä ollessasi se on ainoa todellisuus jonka tunnet? Haluaisitko ajaa omaa etuasi muista välittämättä, ajatellen että se on vain peliä, vaikka pelissä et sitä tiedäkään?
Vai toivoisitko, että elettyäsi hyvän elämän jättäisit jälkeesi pelin, johon olisi mukava palata elämään toinenkin, erilainen elämä? Ja joka olisi mukava elää myös muille?
Jos onnistumme luomaan sellaisen pelin, niin todellisuudestamme tulee Arkhe - pohja uudelle simuloidulle todellisuudelle tai useille sellaisille, sillä simulaation ja todellisuuden ainoa ero on se, että katsotaanko sitä sisältä vai ulkoa.
Ja jos onnistumme tosiaankin luomaan sellaisen pelin, niin meillä ei ole enää mitään syytä epäillä, ettemmekö juuri nyt eläisi sellaisessa pelissä.
Ole tietoinen ja läsnä siinä mahdollisuudessa, kuten myös tässä hetkessä, tässä ja nyt, missä tai milloin se sitten ikinä onkaan.