Meillä jokaisella siis on tässä todellisuudessa tai simulaatiossa tarkoitus, jonka olemme itse valinneet ylemmässä todellisuudessa päättäessämme syntyä tänne, mutta emme koskaan tässä todellisuudessa ollessamme voi tuota tarkoitusta tietää, jotta illuusio ei rikkoituisi ja voisimme siten sitä tarkoitusta aidosti tavoitella.
Mutta kuinka voimme tavoitella tarkoitusta, jota emme tunne? Ja kuinka se tarkoitus voisi motivoida ja kannustaa meitä eteenpäin, jos emme tunne sitä?
Tämä on hyvä kysymys, mutta vastaus siihen on hyvin yksilöllinen ja henkilökohtainen.
Löytääksemme tuon vastauksen meidän täytyy olla tämän todellisuuden kehomme kanssa niin sinut, että voimme illuusion häiritsemättä päästä yhteyteen todellisen itsemme kanssa, ja tuntea aidon tarkoituksemme läsnäolomme kautta.
Osa ihmisistä on herkeämpiä tarkoituksensa tuntemiselle kuin toiset. Monet ihmiset kertovat, kuinka heitä ajaa eteenpäin voima, jota he eivät osaa oikein kuvailla tai selittää. He vain tuntevat tekevänsä oikein, ja se antaa heille voimaa luoda, rakentaa ja ylläpitää. Heille toisten auttaminen tarjoamalla heille palveluita, tuottamalla heille hyödykkeitä ja antamalla heille hyväntekeväisyyttä on arvokasta itsessään ja mahtava kannustin.
Toiset ihmiset ovat epävarmempia tarkoituksestaan ja merkityksestä ylipäätään. Heillä saattaa olla tunne, että heidän tarvitsee tehdä jotain, mutta he eivät osaa oikein määritellä mitä se on. Toiset asiat tuntuvat heille omemmilta kuin toiset, mutta mikään ei välttämättä innosta jatkamaan tarmokkaasti. He jopa saattavat vuosikausien ajan kokea tekevänsä jotain heille tärkeää, kunnes jokin muutos nostaa epävarmuuden esiin ja saa vauhdin hiipumaan. Epävarmuudessa elämä tuntuu raskaammalta ja jopa kokonaan tarkoituksettomalta.
Kolmannet ihmiset saattavat puolestaan olla hyvinkin tiedottomia tarkoituksestaan. Heille päivät vain seuraavat toisiaan, ilman merkityksen häivääkään. Toisinaan elämä tuntuu onnelliselta, mutta kaiken alla jäytää tiedostamaton tai tiedostettu kauhu siitä, että tätäkö tämä nyt on, miksi olen täällä, mitä merkitystä millään on. Elämä voi tällöin tuntua turhalta ja jopa taakalta, jonka päättäminen saattaa käydä mielessä useinkin.
Vaikka me kaikki olemme erilaisia, meille kaikille tekee hyvää tuntea elämällämme olevan merkitystä. Ja meille tekee pahaa, jos emme voi kokea sitä tunnetta.
Meille kaikille, myös niille herkimmille, jotka jo saavat voimaa tarkoituksestaan sitä kuitenkaan tuntematta, on hyödyllistä tutustua itseemme paremmin ja oppia olemaan läsnä tässä ja nyt, oli tässä ja nyt sitten simulaatiota tai aitoa todellisuutta.
Juuri läsnäolo tuo meidät lähemmäksi aitoa itseämme ja antaa meille paremman mahdollisuuden tuntea todellinen tarkoituksemme tässä ja nyt. Emme tietenkään saa hetkestä mukaamme mitään yksiselitteistä ja varmaa vastausta, johon voisimme ripustautua siitä eteenpäin ja rikkoa samalla illuusion, vaan meidän täytyy tuoda läsnäolo kaikkeen mitä teemme, jotta voimme kirkastaa tarkoituksemme.
Vaikka esimerkiksi meditaatiosta on ehdottomasti apua tässä prosessissa, omalla vuorovaikutuksellamme ympäröivän todellisuuden ja muiden sitä asuttavien tietoisuuksien kanssa on asiassa olennainen rooli.
Tarkoitustaan voi toki etsiä pelkällä vuorovaikutuksellakin, jopa hyvinkin onnistuneesti, mutta itsetuntemuksen ja läsnäolon etuja ei ole syytä väheksyä, koska ne auttavat asettamaan vuorovaikutuksenkin oikeisiin mittasuhteisiinsa.
Olennaista on kuitenkin se, että vuorovaikutus on välttämättä osa tarkoitustamme tässä ja nyt. Jos se ei olisi, niin sitä ei olisi - emme olisi tietoisesti tulleet todellisuuteen, jossa vuorovaikutusta esiintyy, jos emme haluaisi sitä tai pitäisi sitä tärkeänä tarkoituksemme saavuttamiselle. Muutoin voisimme yhtä hyvin olla tyhjyydessä ilman mitään tai ketään muuta.
Jokaisen meidän tarkoitukseen siis kuuluu olla jollain tavalla vuorovaikutuksessa nykyisen todellisuutemme ja toistemme kanssa. Emme olisi täällä, jos näin ei olisi.
Mutta se millaista vuorovaikutuksen tulee olla, mitä haluamme siitä oppia ja miten haluamme sillä vaikuttaa - se meidän täytyy jokaisen löytää itse.
Henkilökohtaisesti minun oma matkani on kulkenut yrityksen ja erehdyksen kautta. Olen tavallaan aina sisimmässäni tiennyt, että minun täytyy tehdä jotain vapauden ja rauhan eteen. Vuosien saatossa olen tehnytkin paljon sellaisia asioita, ja jos aivan kaikki niistä eivät olekaan olleet kovinkaan vaikuttavia, niin aina olen oppinut lisää, kehittynyt jossain asiassa ja kehittänyt omaa ajatteluani, ja usein saanut ainakin pienen vaikutuksen aikaiseksi.
Matkani on noussut kuitenkin aivan uudelle tasolle ymmärrettyäni ja alettuani uskomaan, että olen itse valinnut tulla tähän todellisuuteen ja että sille päätökselle on ollut jokin minulle itselleni tärkeä syy. Se on tuonut selkeyttä ja syvyyttä siihen tunteeseen, jota olen aina kokenut, ja auttanut etenemään entistä määrätietoisemmin.
Uskon, että minun tarkoitukseeni kuuluu muun muassa näiden muistiinpanojen kirjoittaminen. Siihen kuuluu toki monta muutakin asiaa, ja elämässäni keskityn tekemään enemmän niitä asioita, joiden tunnen vievän tarkoitustani eteenpäin, ja vähemmän niitä, jotka eivät tue tarkoitustani tai ovat sitä vastaan. Toivonkin näiden muistiinpanojen auttavan muitakin löytämään itsestään jotain samankaltaista merkitystä ja voimaa.