Entä sitten, jos todellisuus onkin simulaatio, emmekä voi sitä täällä ollessamme koskaan tietää? Mitä se muka muuttaa?
Hyvä huomio, sillä yhtäältä se ei muuta mitään. Paras tapa elää simulaatiossa on kuin eläisi aidossa todellisuudessa, kuin kaikki valinnat olisivat peruuttamattomia, ollen aidosti läsnä hetkessä.
Mutta toisaalta se muuttaa aivan kaiken.
Ensinnäkin, jos olemme tämän simulaation rakentaneita tietoisuuksia, ja olemme tulleet elämään täyden elämän tähän todellisuuteen, niin olemme tehneet sen syystä.
Jotta simulaatio ei murru, emme voi koskaan täällä ollessamme tuntea tuota syytä tai tarkoitusta, mutta se tarkoitus on olemassa, ja mikä olennaisinta - olemme sen tarkoituksen saavuttamiseksi itse päättäneet tulla elämään tänne täysin tietoisina siitä, että emme tule sitä tietämään.
Mikä se tarkoitus sitten onkin, niin meidän jokaisen tiedostamaton päämäärä on elää täällä elämä, joka täyttää sen tarkoituksen tai ainakin vie meitä lähemmäksi sen saavuttamista.
Ehkä haluamme yksinkertaisesti vain elää erilaisen elämän, kuin mihin olemme aidossa todellisuudessa - Arkhessa - tai aiemmissa simuloiduissa elämissämme tottuneet. Sellainen voi avata meille näkökulmia ja ymmärrystä aivan eri tavalla kuin vaikkapa pitkäaikainenkaan asuminen vaikkapa vieraan kulttuurin parissa koskaan saattaa tuottaa.
Ehkä meillä on joku trauma, jota olemme halunneet käsitellä ja olemme siksi valinneet elämän, joka todennäköisesti vie meitä lähemmäs kohti itsemme löytämistä ja haavojen parantamista?
Ehkä olemme tulleet hakemaan haasteita, jotka epäilemättä yltäkylläisessä elämänkaltaisia simulaatioita rakentamaan ja ylläpitämään kykenevän sivilisaation maailmassa ovat tuttuja vain historian kirjoista? Kenties se on meille vain peliä ja huvitusta?
Ehkä olemme etsimässä elämän tarkoitusta tai jotain muuta vastaavaa suurta kysymystä, ja ehkä se on simulaation itsensäkin tarkoitus? Jostain syystähän simulaatiokin olisi rakennettu, mahdollisuudet ovat rajattomat muun muassa niin kaupallisen kuin tieteellisenkin toiminnan suhteen.
Toisekseen, mikäli tosiaan olemme tulleet elämään tähän todellisuuteen jostain muualta, niin se jokin muu paikka - Arkhe - on myös olemassa, vaikka emme sitä täällä voikaan tietää.
Se tarkoittaa sitä, että poistuttuamme aikanaan kehostamme täällä, on olemassa paikka, johon palaamme, ja josta voimme aina tulla uusiin elämiin tänne. Ehkä olemme tehneet niin jo lukuisia kertoja, ja tämä elämämme täällä on yksi monista, joita olemme eläneet.
Siinä paikassa ovat myös kaikki muut, joita olemme tässä elämässämme kohdanneet. Jo edesmenneet sukulaisemme ja ystävämme, sekä he, jotka poistuvat vasta meidän jälkeemme, ovat siellä, ainakin silloin kun eivät ole täällä tai jossain toisessa simulaatiossa.
Meillä on siis mahdollisuus tavata kaikki heidät uudelleen sekä kuulla heidän elämistään ja kertoa heille omistamme. Voimme vaihtaa kokemuksia sekä muistaa yhteiset ilot ja surut kautta lukuisten elämien, joissa kohtalomme ovat kietoutuneet toisiinsa, kenties vain ohimennen tai jopa pitkäikäisinä kumppanuuksina.
Simulaatiossa elämisen mahdollisuus ei siis muuta mitään täällä, mutta se voi muuttaa kaiken, millä on meille merkitystä. Se voi auttaa meitä löytämään tarkoituksemme, puhumattakaan suurempien merkitysten mahdollisesta avaamisesta, ja se voi antaa meille toivon, että on olemassa jotain muutakin tämän elämän jälkeen tai ulkopuolella.
Mutta mikä tärkeintä - se muistuttaa meitä siitä, että tietoisuus on olemassa tässä ja nyt. Tämä hetki on ainoa, mikä varmasti on meille totta, ja se kuinka käytämme tämän hetken on avain siihen, mitä sitten ikinä tavoittelemmekin.