Miten elää nykyhetkessä — kliseiden tuolle puolen

"Ole läsnä." "Elä hetkessä." "Harjoita tietoisuustaitoja."

Olet kuullut kaiken. Ehkä olet kokeillut meditaatiosovelluksia, hengitysharjoituksia, joogaretriittejä. Ehkä ne auttoivat. Ehkä ne tuntuivat yhdeltä tehtävältä lisää listallasi: Ole läsnä. ✓ Tehty. Mitä seuraavaksi?

Ongelma ei ole neuvo. Ongelma on, että useimmat lähestymistavat läsnäoloon kohtelevat sitä tekniikkana — jotain mitä teet kaksikymmentä minuuttia päivässä, ja palaat sitten elämään autopilotilla.

Entä jos läsnäolo ei ole harjoitus, jonka lisäät elämääsi, vaan tapa nähdä, joka muuttaa kaiken mitä jo teet?

Vastasyntyneen harjoitus

Filosofisissa muistiinpanoissaan Johannes tarjoaa yhden vaikuttavimmista lähestymistavoista läsnäoloon:

Kun katsot sisääsi ja olet läsnä, olet ilman mitään pysyvää. Olet vailla omaisuutta, olet toimeton, olet yksin ilman perhettä ja ystäviä. Olet alaston ja täysin haavoittuvainen.

Tämä ei ole masentavaa. Se on vapauttavaa.

Kuvittele itsesi vastasyntyneenä. Sinulla ei ole historiaa, ei identiteettiä, ei odotuksia. Näet maailman ensimmäistä kertaa. Et tiedä, mikä kuuluu kenellekin. Et tiedä, mihin mikään on tarkoitettu. Yksinkertaisesti havainnoit.

Sinulla ei ole edes tulevaisuutta, ei liioin toivoa siitä, että jokin muuttuisi. Mikään ei koskaan muutu, koska mitään ei ole aiemmin ollut. Kaikki mitä on nyt, on vain nyt.

Kokeile tätä — ei meditaationa, vaan tapana katsoa. Juuri nyt. Katso huonetta ympärilläsi kuin et olisi koskaan nähnyt sitä. Katso käsiäsi. Katso vieressäsi olevaa ihmistä.

Mikä muuttuu?

Sinun ei tarvitse luopua mistään

Tässä Johannes eroaa monista hengellisistä perinteistä — ja sillä on merkitystä:

Sinun ei tarvitse menettää näitä asioita ollaksesi läsnä. Sinun ei tarvitse luopua omaisuudestasi, eikä sinun tarvitse jättää työtäsi saati hyljätä perhettäsi. Pidättäytyminen ei ole oikotie läsnäoloon.

Tämä on radikaalia. Useimmat opetukset läsnäolosta kantavat rivien välistä viestiä: kiintymyksesi ovat ongelma. Luovu haluista. Yksinkertaista. Irtaudu.

Johannes sanoo päinvastoin: ole läsnä elämäsi KANSSA. Ole läsnä omistaessasi asioita, tietäen että ne ovat väliaikaisia. Ole läsnä työssä, tietäen että sillä on väliä miten teet sen. Ole läsnä perheesi kanssa, tietäen ettet aina omista heitä.

Läsnäolo ei ole sitä, että sinulla on vähemmän. Se on sitä, että olet täysin tässä sen kanssa, mitä sinulla on.

Miksi läsnäololla on väliä (simulaationäkökulma)

Jos todellisuutemme on simulaatio, johon valitsimme astua, läsnäolo saa poikkeuksellisen merkityksen.

Paras tapa elää simulaatiossa on kuin eläisi aidossa todellisuudessa, kuin jokainen valinta olisi peruuttamaton, ollen todella läsnä hetkessä.

Emme voi tietää tarkoitustamme täällä. Emme voi hakkeroida järjestelmää, kurkistaa verhon taakse tai hypätä loppuun. Ainoa pääsymme siihen, mitä tulimme tänne etsimään, on tämä hetki, juuri nyt.

Tämä hetki on ainoa asia, joka on varmasti totta meille, olimmepa simulaatiossa tai pohjatodellisuudessa. Kaikki muu — menneisyys, tulevaisuus, spekulaatiot todellisuuden luonteesta — on olemassa vain ajatuksena. Vain nykyhetki on välitöntä kokemusta.

Tämä tarkoittaa, että läsnäolo ei ole vain mukavaa. Se on funktionaalista. Se on tapa, jolla löydämme perille.

Läsnäolo käytännössä

Johannes ei jätä tätä abstraktiksi. Hän antaa käytännöllistä ohjausta:

Ole läsnä katsoessasi asioita, joita luulet omistavasi. Ne saattavat olla sinun nyt, mutta eivät aina. Ei synkästi — vain totta. Tämän näkeminen selkeästi saa sinut arvostamaan mitä sinulla on, sen sijaan että pitäisit sitä itsestäänselvyytenä.

Ole läsnä tehdessäsi asioita. Tehtyäsi ne, niitä ei saa tekemättömiksi. Sillä on väliä, miten teet jotakin. Kiireinen, hajamielinen työ luo erilaisen todellisuuden kuin tarkkaavainen, huolellinen työ.

Ole läsnä ihmisten kanssa. Tämä on se tärkein. Ketään heistä et saa takaisin, sillä he ovat ainoastaan tässä ja nyt, ja jopa perheesi on vain väliaikainen. Ei ahdistuksen lähteenä — vaan syvyyden lähteenä. Kun todella näet jonkun, tietäen että tämä yhteinen hetki on toistamaton, huomiosi laatu muuttuu.

Yhteys läsnäolon ja tarkoituksen välillä

Läsnäololla on syvempi merkitys: läsnäolo tuo meidät lähemmäs todellista itseämme ja antaa meille paremman mahdollisuuden tuntea todellinen tarkoituksemme.

Et voi ajatella tietäsi tarkoitukseen. Et voi lukea tarpeeksi kirjoja, tehdä tarpeeksi persoonallisuustestejä tai käydä tarpeeksi seminaareissa. Tarkoitus tunnetaan, sitä ei ratkaista. Ja voit tuntea sen vain nykyhetkessä — ainoassa hetkessä, joka on olemassa.

Ihmiset, jotka tuntevat tarkoituksensa vetävän eteenpäin, jotka luovat ja rakentavat energialla joka tuntuu tulevan tyhjästä — he eivät ole älykkäämpiä tai onnekkaampian. He ovat läsnäolevampia. He ovat oppineet tuntemaan signaalin kohinan alta.

Yhden sanan ohje

Johannes päättää pohdintansa läsnäolosta yhdellä sanalla:

Herää.

Ei "rentoudu." Ei "päästä irti." Ei "hyväksy." Herää.

Läsnäolo ei ole passiivista. Se on valppainta, elävintä tilaa, missä voit olla. Se on todellisuuden näkemistä tuorein silmin. Se on tämän hetken kohtaamista — tämän, juuri nyt — kuin se olisi elämäsi ensimmäinen ja viimeinen hetki.

Koska tavallaan se onkin.

Inspiraation lähteenä Johanneksen filosofiset muistiinpanot, joissa hän tutkii tietoisuutta, todellisuutta ja läsnäolon taitoa.